Bönthöö bönthöö: Vieraskynä: Yhdellä pienellä ja yhdellä isommalla uudistuneessa Pienessä

Teksti ja kuvat: Tuomen Pekka

Ateneumin takaisilla sivukujilla muutaman vuoden vaikuttanut Pien muutti hiljattain uusiin tiloihin. Isomman tilan lisäksi uuteen paikkaan on hankittu anniskeluoikeudet ja oluthanasto. Ydinkeskustan oluttarjonta ei viime vuosina ole ollut sieltä kiinnostavimmista päästä, joten on mielenkiintoista nähdä, miten Pienen olutkauppa ja baari muuttavat tilannetta.

Olin kuullut, että uudet tilat sijaitsevat aivan vanhojen vieressä ja onkin lähellä, ettemme kaverin kanssa kävele epähuomiossa vanhasta ovesta sisään, sillä testiperjantaina vanhat teipit ovat vielä ikkunoissa.

Uusi paikka löytyy kuitenkin nopeasti. Tilojen lisäksi on uusittu myös ilme. Kirkkaita värejä ja rohkeita fonttivalintoja. Vähän kuin sekoitus Omnipolloa ja Tankeria. ”Onko tämä olut- vai karkkikauppa”, ulkopuolella ihmetellään.

Sisään astuessa sentään tulee heti jotain positiivista vastaan: kaikki oluet ovat kylmässä. Kylmäkaappeja on useita ja valikoima näyttäisi olevan vanhaa paikkaa suurempi. Kaikki oluet voi ostaa mukaan (5,5% asti, toim. huom.) tai nauttia paikan päällä, jolloin tiskillä veloitetaan euron avausmaksu. Ainakin saa oluensa lasiin. Poikkeuksena tähän on yksi kylmäkaappi, jonka sisältö on nautittavissa vain paikan päällä.

Jätämme kaverini kanssa kuitenkin kaapit rauhaan ja suuntaamme suoraan tiskille. Kello ei ole seitsemää, mutta paikka alkaa olemaan täynnä. Hanoja on kahdeksan, joista voi valita kolmesta annoskoosta puolestatoista desistä perustuoppiin. Testi-iltana on tarjolla ainakin pari souria, muutama pale ale sekä yksi vahvempi imperial stout.

Nappaan lasiin Brew By Numbersin pale alea. Kaveri ottaa Whiplashin vastaavaa. BBN on pehmeä, hedelmäinen ja mukavan katkeroinen. Kaverin Whiplash on pehmeä, hedelmäinen ja mukavan katkeroinen. Aika toimivaa perusmodernia meininkiä.

Löydämme istumapaikat ikkunan ääreltä, ja saamme eteemme toisen positiivisen yllätyksen: ilmaista syötävää. Suomessa ei ole osattu ottaa tavaksi ravita janoisia, joten eteen isketyt snadit karkkikulhot ovat toivottu ja persoonallinen bonus.

Sisustus seuraa oluiden perusmodernia ja toimivaa meininkiä. Puupintoja, sopivan himmeä valaistus, eikä musiikki ole liian kovalla. Nopeasti katsoen en löydä yhtään selkänojallista tuolia.

Haemme vielä toiset juotavat. Sattumalta kummankin lasiin lasketaan pienet Garagen imperial stoutit. Ihan perushyvää, aika paahteista, kiva vaahtokarkkinen sivumaku, eikä tiukat 11 % alkoholia maistu. Jos pahaa pitää hakea, niin hinta. Annoskoko oli 1,5 desiä, mikä maksoi vähän alle seitsemän euroa. Oluen hinta on mitä on, mutta ei tämä reilultakaan tunnu alle kahden desin annoksesta.

Lähtöä tehdessä pöytään tuodaan vielä toinen kulho karkkia. Ainakin suun täällä saa makeaksi. Vaikea kuitenkaan sanoa miten usein tulee käytyä tai miten usein haluaa käydä. Plussaa ainakin kylmästä kaljasta ja pikkusyötävästä.

Puodin ja baarin yhdistelmä on tervetullut lisä, mutta hakenee vielä muotoaan Suomessa. Vaikea on kuvitella noutavansa puistokaljoja keskellä lokakuuta, saati sitten talvea. Voihan näitä toki kotiinkin asti viedä. Pienellä on tällä hetkellä hyvä valikoima tarjolla varsinkin NEIPA-hedelmämehu-sarjassa.

Baarina Pien on moderni, mutta ehkä hieman hengetön. Hanalista ei ole valtava, mutta tarjonta on ainakin kohtalaisen mielenkiintoinen, varsinkin jos tykkää niistä— hedelmämehuista. Kaappeja voi tosiaan tyhjentää paikan päällä, mutta euron avausmaksu jo valmiiksi hintavan oluen päälle ei houkuttele. Suurin osa oluista vaikuttaisi olevan Pienen itse maahantuomia, joten valikoimasta plussaa. Kaiken kaikkiaan: ihan perusjees ja moderni. Ainakin saa karkkia.