Bönthöö bönthöö: Tirran uutuudet: Hiisi, Maistila ja Tuju
Loviisankadun Tirramolinoksessa taas uusia kotimaisia laatuoluita tarjolla, joten mennään sen pidemmittä puheitta suoraan asiaan.
P.s. Kyselijöille tiedoksi, että tein juuri tilauksen CoolHeadilta, sieltä olisi NEIPAa ja gosea tulossa piakkoin.
Hiisi / Maistila Ryeddler | 6,2% | IPA
Kaksi Suomen ehdottomaan eliittiin kuuluvaa panimoa on tehtaillut yhdessä NE-liitteen kanssa flirttailevan IPAn. Voisin olla kiinnostunut.
HeVi-tiskillä on vieraltu, kunnon monihedelmämehut nimittäin tösähtää lasiin. Ananas tunkeutuu suuhun kuin Hitlerin peräreimariin Little Nicky -elokuvassa. Ah, sweet. Makeaa on myös itse olut, sellaista persikkajääteemäistä nektaria. Sitruksinen katkero etsii paikkaansa loppumaussa, mutta saa tyytyä statistin rooliin. Keittoon käytettyä ruista en juuri löytänyt, jos ei nyt sitten mallaspohjan makeus tule sieltä suunnalta.
Silkkaa mehuolutta (nimen radler-kikkailu osuu ja uppoaa), jonka elinikä Tirran hanoissa lasketaan päivissä. Käykäähän siis herkuttelemassa, ennen kuin loppuu.
Tuju Cascade Gose | 5,5% | gose
“Olin kuin sitruunan syönyt”, eli iloinen. Sitruuna tursusi ulos lasista so fresh, so clean. Mallaspohja oli yllättävänkin runsas tällaiseen olueen, ihan mukavaa vaihtelua näinä mehuoluiden kultavuosina. Cascaden vaikutusta oli vaikea eritellä, sillä happamuus syö katkeron melko perusteellisesti. Sitrusmaisuus toki voi olla humalan perujakin, sillä en usko, että olueen oli sitruunamehua käytetty. Korjatkaa toki jos olen väärässä? Cascade Gose oli kovin “töölimäinen” kokonaisuus, eli hyvä perus hapanolut, jonka unohti olevan gose, sillä suolaa joutui etsimällä etsimään.
Cascade Gose on taas hyvä esimerkki siitä, että Lappeenrannassa on selvästi hyvä meininki päällä, ja Tuju on jäänyt turhankin vähälle huomiolle kotimaan olutkentällä.
Hiisi Homunculus Lupus | 8% | DIPA
Maanantaisen session päätteeksi vielä pullo-olutta Jyväskylästä. Sisäinen matlockini päätteli, että kyseessä on panimon mainion Humulus Lupus DIPAn sukulainen, joskin maun perusteella villihiivalla käynyt sellainen.
Komea hedelmäpommi, joka räjähteli milloin kypsän makeilevana, milloin taas villisti navetan lattialla piehtaroiden. Tropiikin hedelmäpuista valuvaa mahlaa ja karviaispuskasta tirskuvaa villiä happamuutta. Hiisin parhaimmistoa.
Jälkihuomio: Olikohan Homunlucus Lupus täysin oma itsensä? Luin muutaman muun arvion ko. oluesta ja niiden mukaan pitäisi odottaa jotain perinteisempää tupla-IPAa, ei villihiivaista varianttia. Olisiko tässä käynyt siis klassinen “täydellisesti pilalla” -lapsus, eli pullo on kontaminoitunut, mutta tehnyt samalla oluesta miltei täydellisen sour DIPAn?
—
Yhteistyössä: Tirra – Lahen reiluin kapakka jo vuodesta 1957
