Bönthöö bönthöö: Tirra: Tuju Manaatti – kunnon mötkö
Siitä voidaan aina kiistellä, että kumpi tekee tällä hetkellä Suomen kovimmat (NE)IPAt, Tuju vai Cool Head. Loppujen lopuksi merkitystä on kuitenkin vain sillä, että olut on hyvää, EI, helvetin hyvää, ja sitä saadaan valutettua laseihin myös Mastokaupungin “kuivannoilla”.
Lappeenrannasta nousee taas Loviisankadun pintavesiin uutta NEIPAa, Manaatti nimeltään. 6,5% ja laktoosia keitossa.
Ulkonäkö ei ihan niin samean mehuisa kuin panimon jotkit aikaisemmat tuotokset.
Mehustelu alkaa kuitenkin jo ensimmäisten pisaroiden valuessa hanasta lasin reunaa pitkin kuin merilevän mehukkaat nesteet manaatin suupielistä. Appelsiinit ja ananakset, ehkä myös mangot, tunkeutuvat aivojen mielihyväkeskukseen hellän väkivaltaisesti. Ah.
Maku pysyttelee pitkälti samoilla vesistöillä, mutta lipsahtaa muutamaan otteeseen myös mieron tielle, sillä kevyt ylikypsyys olutta vaivaa. Kyseessä voi olla laktoosi, joka ainakin omassa suussa usein aiheuttaa “ylikypsymistä”, varsinkin IPOista puhuttaessa. Toki myös se, että Manaatti unohtui kellarin perukoilla kolmeksi viikoksi voi olla osasyyllinen. Aika voi tosin myös pyöristää— hop burnista kärsiviä IPOja, eli mene ja tiedä. Mutta turha kai tässä arvailla syytä, sillä en ole tuoretuotetta päässyt maistamaan, ja voihan olla, että Tujulla on nimenomaan haettu moista makumaailmaa.
Eli ei juututa tähän nyt liian pitkäksi aikaa.
Manaatti on pienestä kauneusvirheestään huolimatta onnistunut olut, kuten suurin osa Tujun tuotannosta. Tuhti, pyöreä, pehmeä, monipuolinen ja irstaan hedelmäinen. Lopussa Manaatti tempaisee pyrstöllään vielä nieluun kunnon havuneulaskimpun, eli ihan kesystä otuksesta ei ole kyse.
Yhteistyössä: Tirra – Lahen reiluin kapakka jo vuodesta 1957
