Bönthöö bönthöö: Tirra esittää: Fuller’s ystävineen
Fuller’s. Siinä nimi, joka tunnetaan olutmaailmassa. Ja toki myös olutkuplan ulkopuolella, sillä harva on välttynyt perinnepanimon mainoskylteiltä esimerkiksi lähikuppilansa seinällä. Mutta vaikka Fuller, Smith & Turner -panimon— syntysanat on lausuttu jo vuonna 1845, niin modernissa, ajoittain myrskyiseksikin yltyvässä olutilmastossa ei dinosauruskaan voi jäädä fossiilina lagereilleen ja aleilleen makaamaan. On pakko uusiutua, jos haluaa kilpailla myös siitä alati kasvavasta asiakassegmentistä, joka väsymättä etsii uutta ja mielenkiintoista olutta lasiinsa.
Tässä vaiheessa kuvaan astuu Fuller’s & Friends -yhteistyösarja; NEIPAa Cloudwaterin kanssa, dry hopped lageria Fourpuren kanssa, New Zealand saisonia Marblen kanssa ja niin edelleen. Lahteenkin saatiin muutama kollaboraatiopullo, joskin sieltä perinteisemmästä päästä, mutta jollainhan se pää on aukaistava— – miksei myös täytettävä.
Ensimmäinen ystävä on Bristolista ponnistava— Moor, jonka kanssa chiswickiläiset ovat matkanneet ajassa taaksepäin, aina 70-luvulle asti. Extra Special Bitter, ESB, on Fuller’sin lippulaivatuote, joka on antanut nimensä kokonaiselle oluttyylille. Todellinen klassikko, joka on nähnyt ensimmäisen kerran päivänvalon armon vuonna 1971. Rebirth on uudelleenluenta tuosta ESBin debyyttiversiosta.
Inspired by the very first ESB recipe, we’ve used hops from Britain, Australia, Slovenia and the USA to create a rich, complex, delicious ale. The original ESB from 1971, reborn.
Rebirthiä on vaikea arvioida, sillä pieni pullokoko sekä moderni, mutta jotenkin juosten kustu brändäys ei herätä luottamusta. Sillä vaikka olen tunnettu peribrittiläisen oluen vihaaja, niin sydämestäni löytyy aina paikka aidolle ja alkuperäiselle ESBille. Tekeekö Rebirth sitten kunniaa esikuvalleen? Lyhyesti kyllä. Kenties vieressä pitäisi olla verrokkina pintillinen riiliä diiliä, mutta se tuskin muuttaisi sitä tosiasiaa, että jos pidät Fuller’sin ESBista, niin pidät myös Rebirthistä. Maut ovat tuttuja, ne ovat hyviä, siinäpä se.
—
Illan toinen ystävä tulee Cumbriasta ja tottelee nimeä Hardknott. Tyylinä Peat Souperilla on nimensä velvoittamana savuolut, ehkä tarkemmin vielä turvesavuporter.
Jos Rebirthin brändäys ei osunut ihan nappiinsa, niin Peat Souperin kohdalla voidaan puhua jo suorasta vittuilusta Fullers’in perintöä kohtaan. Toki nopea googlaus kertoo karua kieltään Hardknottin graafisesta ilmeestä, eli ehkä osoittava sormi pitää osoittaa siihen suuntaan.
Named after the thick fogs that bedevilled industrial London, this delicious dark beer takes inspiration from the capital’s 18th-century Porters. Smoky peat, rich malt and a trio of classic English hops make it one to savour.
Savuolut on ollut itselleni rakas tyyli ihan olutharrastuksen alkuhämäristä ja kun pidän vielä Islay-viskeistä, niin turvesavuporter kuulostaa jo ajatuksena kiihottavalta. Vahvaa, VAHVAA, turvesavua tuoksussa, jopa sellaista islaymaisuutta. Suussa kokonaisuus ottaa kierroksia ja mukaan tulee salmiakin suolaisuutta, palavaa lihaa sekä tupakan ja kahvin yhteistä iloittelua. Vaativa, mutta taiten tehty savuolut, joka olisi ehkä hitusen kaivannut sitä palavaa lihaa myös luidensa ympärille.
Yhteistyössä: Tirra – Lahen reiluin kapakka jo vuodesta 1957
