Bönthöö bönthöö: Teereenpelin sesonkioluet – oliko eka demo paras?

Nyt kun Teerenpelin kesäiset proto-oluet ovat molemmat nähneet kaupallisen päivänvalonsa näin joulun kynnyksellä, niin uskallan käydä hieman läpi, miten ne ovat muuttuneet matkan varrella. Oliko eka demo tosiaan paras?

Jos haluat tietää, miten pääsin oluihin käsiksi, niin lue lisää täältä.

Aloitetaan jouluaatto toki jouluoluella. Panimon tämänvuotinen Talviolut oli näpsäkkä milk ale, mutta Teerenpelin mielestä jouluun kuuluu mausteet.

Proto: No onkos tullut joulu nyt kesän keskelle? Alkuun sahtimaisen vehnäinen keitos, joka alkaa keräämään kierroksia jokaisella huikalla; kanelia, muskottia, inkivääriä, pomeranssia, appelsiininkuorta… Periaatteessa ihan vinkeitä makuja, mutta kokonaisuus oli lopulta kovin sotkuinen ja reilun desin annos oli jo liikaa.

Kaupallinen: Jos ei Jouluolut maistunut keskellä heinäkuuta, niin vielä vähemmän se maistui vuoden pimeimpänä aikana. Maustelitkua olut oli vieläkin, mutta siinä missä protossa oli löydettävissä paljon mausteita, niin markettiversio oli vain tympeää litkua. Synkempään suuntaan oli lähdetty kulkemaan, vaikka päivä alkaa hiljalleen pitenemään. Ikävä juoma.

Lahden Seurahuoneelle tehty APA on omalla tavallaan jatkumoa menestyksekkäälle Lahti Pale Alelle, jota Seurahuoneellakin kaadettiin kuppeihin kiitettävästi. Mitä muutoksia LAPA-pohjaan on sitten tehty? Sitä ei tarina kerro.

Proto: Sitrukset ovat tippuneet nurmimatolle, jolla kasvaa villejä yrttejä. Raikas, sopivasti maltainen pale ale, joka pesee LAPAn molemmat versiot.

Kaupallinen: Raikkaus ja rapsakkuus on muuttunut brittimarmeladiksi, marmeladiksi paahtoleivän päällä. Imelän pahvinen jälkimaku. Laskusuhdanne on tämänkin kohdalla kova. Jännä muuten juoda Iloisessa kulkijassa Seurahuone-olutta Seurahuone-lasista. Noh, samaa mafiaahan molemmat puljut ovat.