Bönthöö bönthöö: S(T)OPP Oulu – jälkipyykki

Kuten eilisessä— jutussa kirjoitin, niin kävin juomassa olutfestarikesän viimeiset pisarat Oulun SOPPissa. Olutpostissa en voi kuitenkaan hehkuttaa tai haukkua yksittäisiä tuotteita ja/tai panimoita, joten ajattelin tehdä sen sitten Bönthöö bönthöön alla. Turha kai tässä siis on liikoja sössöttää, mennään asiaan.

Oulun SOPP top3:— 

CoolHead Lemon Sherbet w/— Pühaste & Zagovor

Maistila Tradato

Maistila Tirakisu

CoolHead jatkaa voittokulkuaan, tällä kertaa yhteistyökumppanien kanssa. Olut oli kaikkea, mitä nimi lupaakin: kirpsakkaa sitruunasorbettia nestemäisessä muodossa. Raikas sitruspommi.

Paikallinen Maistila nousi kärkikahinoihin kahdella oluella, eikä kumpikaan niistä ollut edes Helsingin bakkanaaleilla kovin tutuksi käynyt Nejipa. Tradato oli panimon “talon lonkero”, eli kunnon tasurijuoma. Hapanolut, jossa maistui greippi, ananas sekä sormustillinen kannabista. Tirakisu taasen oiva jälkiruokatumma, sellainen omnipolloaaninen leivos ilman esanssipaskaa.

Erikoismaininta:— 

Teerenpeli Lonkero

Nyt pystyy vetämään kotiinpäin oikein huolella, sillä Teerenpeliin omaan giniin tehty ja verigreipillä sekä punaherukoilla maustettu long drink oli jiirissä. Varsinkin suoraan hanasta laskettuna sen tenho antoi edellisiltojen synnit anteeksi. Ainakin tämän reissun perusteella maistui jopa hitusen paremmin kuin Fiskarsin jumalainen “Änkerö”.

Oulun anniskeluravintolat:— 

Näissäkin tuli pyörittyä kolmen Oulu-päivän aikana.

Roosterin kellaripubi on tällä hetkellä selvästi kylän paras kippola. Viihtyisä, kiva valikoima sekä hemmetin hyvä henkilökunta. Plussaa vessan pillupuhelimesta. Joskus vielä syön täällä, tällä reissulla en vieläkään nimittäin ehtinyt.

Leskinen on aina ollut jotenkin väsynyt, eikä se mielikuva muuttunut nytkään. Olutlistat sijoitettu hankalasti tiskin päälle ahtaassa baarissa ja tuotteiden hinnat tuntuvat nousevan joka visiitillä. Meh.

Mallaskellari on kaupungin uusin yrittäjä olutravintolarintamalla. Kirjoitin Olutoppaan foorumille paikasta seuraavasti:

“Burger Kingin ovista sisään ja koruttomia rappusia alas kellariin. Pihalla oli yks ständi ja ikkunoissa vaaleeta taustaa vasten valkoinen Mallaskellari-logo. Ei siis ainakaan liian helpoksi ja houkuttelevaksi ole tehty paikan löytämistä.

Mesta oli ihan ok, tosin jotenkin keskeneräinen fiilis jäi. Ja olutsortimentti oli ainakin eilen vahvasti hazy/sour-osastolle kumartavaa. Kotimaista semmoista. Missä mallas? Heh. Ei sillä, minä trendien perässä juoksevana “partatatuointihipsterinä” nautin toki antimista.

Taidan silti kantaa rahani jatkossakin mm. Roosteriin”.

Graali on aina ollut todella viihtyisä paikka, kuten nytkin. Katettu patio oli mukava lisä ja pitkästä aikaa takassakin oli vielä hiillokset jäljellä.

Thornbridgen Vallons oli karmeassa kunnossa, mutta onneksi henkilökunta oli samaa mieltä ja vaihtoi kernaasti olueni uuteen.

Täällä pääsin myös seuraamaan reittauslegendojen työskentelyä, kun istuin samassa pöydässä “Hannikun” sekä “Euphemoksen” kanssa. Pieteetillä kaverit kyllä hommaansa tekevät.

Kauppuri 5, long time no see. Eihän tämä vuosikausiin ole ollut olutorientoitunut ruokaravintola, mutta Koffin Porterin kyytipojaksi särvittu juustoburger toimi hemmetin hyvin. Vielä kun taustalla pauhasi Kilpi-potpuri, niin avot saatana.

Jumprun terassi oli… Niin, se oli.

Loppuun vielä ISO kiitos Matti Pesoselle (käykäähän seuraamasa miestä Instagramissa) keskiviikon varaston tyhjennys -sessiosta sekä tietysti upeista kuvista, joita olen saanut näihin Oulu-juttuihin käyttää.