Bönthöö bönthöö: Masis Brewery West Coast Road Trip #17 – toffeejogurttia ja kotipanimohikeä

Masis Brewery on ilmeisesti Espoossa majaansa pitävä kotipanimo, joka on vielä tämän vuoden puolella siirtymässä kaupalliseksi mustalaispanimoksi. UG Brewery luonnollisesti neitsyen panopaikka (olipa huono kielikuva nyt kyllä).

Olimme sopineet panimon yhteyshenkilön kanssa tärskyt Ullanlinnan Craft Beer Helsinki -festeille, mutta sairastapauksen vuoksi jouduin jättämään ne kinkerit väliin. Mutta koska me molemmat osallistuimme vuoden viimeiseen SOPPiin, niin sovimme uusintaottelun Ouluun. Senkin tosin meinasin unohtaa, mutta onneksi saimme lestinheiton suoritettua Roosterin kellarityrmässä.

Kaksi Masis-olutta oli lähtenyt Oulun kauppatorilta mukaan, mutta muutaman sadan metrin etappi oli ollut liikaa ja jenkkivehnä oli levinnyt matkalle.

Sinänsä kuitenkin parempi, että se, sillä West Coast Road Trip #17— on todennäköisesti se olut, jolla kotipanimo lähtee puskemaan itseään ruuhkaiselle olutkartalle.

Jos olet lukenut tätä blogia yhtään pidempään, niin tietänet, että länsirannikon IPAt ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta olleet itsellä kieltolistalla jo pitkään. Jos ja KUN tarjolla on fressiä NEIPAa, niin miksi joisin “karamellisoitua” west coastia? En miksikään.

Ikävä kyllä Masiksen (taipuuko tämä oikeasti näin, vai Masisin?) IPA ei muuta mielipidettäni, vaan päinvastoin vahvistaa sitä.

Tuoksu oli vielä suht nätti kypsine hedelmineen ja parfyymeineen, mutta suu ei viihtynyt oluen parissa ensisuudelmaa pidemmälle. Hedelmät olivat toki kypsiä, mutta jopa ylikäyneitä. Sekaan oli viskottu kotiolutkinkereistä ah niin kovin tuttua (toffee)jogurttia ja viimeinen pisara oli silkkaa metallia. Eikä mitään kunnon BM-tykittelyä, vaan enemmänkin Katri Helena MeNaisissa hevarina -osastoa.

Ensikosketus Masiksen (masis on toki tuttua jo vuosien takaa) parissa oli siis melkoista räpeltämistä. Vaikka äidit ja tyttöystävät muuta ehkä väittävätkin, niin kyllä tässä liian vahvasti vielä “kotipanimohiki” haisee. Hygienia kuntoon ennen kaupallista debyyttiä!

Jottei tämä teksti lirvahtaisi taas kerran negatiivissävytteiseen nillittämiseen, niin on pakko kehua etikettiä: harva (kaupallinen) panimo uskaltaa/osaa käyttää etiketeissään valokuvia ja Masis on nyt osunut sen suhteen johonkin suoneen. West Coast Road Tripissä on jopa levynkansihenkeä.