Bönthöö bönthöö: Level Elevenin mysteeripullo – Belgian imperial black barley stout wine with a twist of Resilar?

Level Eleven on nykyään ihan kunniallinen ja kaupallinen (mustalais)panimo, mutta jääkaapista löytyi vielä muisto kollektiivin kotipanimoajoilta. Nappasin nimittäin elokuisen puistokaljoittelun— päätteeksi vahvasti Resilaria henkivän lääkepullon mukaani, jonka saisi avata vasta parin kuukauden kuluttua. Pikkuveli-oluen “primääriversio” kun kuulemma vaati vielä lepoa. Olisiko tämä sitten vaikka Isoveli nimeltään? Tai isosisko. Nääh, ihan sama.

Kuukaudet vierivät ja puteli hautautui jääkaapin perukoille, jonnekin sinne muiden korruptio-oluiden taakse. Arde oli kuitenkin löytänyt kylpyhuoneensa peilikaapista (!?) kyseisen mysteeripullon ja luvan saatuaan korkkasi sen. Ja mitä isot perässä, niin pienet edellä… Eiku.

Kirjoitin kesällä “raakaversiosta” seuraavasti:

Pienen maistiaisen perusteella sieltä on kuitenkin tulossa kunnon tökötti. 15,1% täynnä belgialaisen nunnaluostarin rukiisia munkkeja portviinisydämellä.

Mullistavia muutoksia ei reilussa neljässä kuukaudessa ollut tapahtunut, mutta pientä petrausta nyt kuitenkin. Portviinimäisyys oli saanut väistyä (mustan) ohraviinimäisyyden tieltä ja rukiisuus oli voimistunut. Enkä edes tiedä oliko ruista käytetty keitossa, tokkopa.

Tummia kuivattuja hedelmiä, yrttilikööriä, ruislimppua, kevyesti paahteista kahvia, konvehtionaalista (sic) makeutta ja kuivaa puuta. Kuvaan kuuluva rehellinen viinaisuus lämmitti mukavasti yksinäisen ihmisen kylmää joulusydäntä, hehheh. Mutta vaikka alkoholi muistutti olemassaolostaan, niin melkoista linnumaitoa “Isosisko” oli, jos miettii että prosentteja löytyi suht muikeat 15,1. Tyyliä en edes lähde arvuuttelemaan, olkoon minun puolestani vaikka belgian imperial black barley stout wine.