Bönthöö bönthöö: Keittolounas: Ravintola Ailin – nastan ostolan juottopaikka (Lahen Ajat)

Julkaistu Lahen Ajat -verkkolehdessä.— 


Koska joulukuun numero on Nastola-teemainen, niin myös keittolounas nautittiin Nastolassa. Kenties kaupung… Anteeksi, taajaman tunnetuimmassa baarissa, Ravintola Ailinissa.

Ailin sijaitsee keskellä kylänraittia, Rakokiventien, Mestarintien ja Laturitien kehystämässä liikerakennuksessa, josta pubin lisäksi löytyy pikaruokaravintola sekä R-kioski.

Saavuimme paikalle kahdentoista pintaan perjantaipäivällä, mutta ovet olivat vielä säpissä. Ravintolan Facebook-sivu kertoi kippolan avautuvan jo 10:30, mutta ikkunateippauksista kyseinen info oli peitetty.

Ovella päivysti kolmen hengen seurue, puheista päätellen paikallisia, joten mekin päätimme jäädä odottelemaan. Tupakan mittaisen tauon jälkeen omistaja toivottikin koko konkkaronkan tervetulleeksi. Enpä ollutkaan hetkeen jonotellut anniskeluravintolaan – varsinkaan aukioloaikojen takia.

Astuimme hämärään baariin vain astuaksemme samoja jalanjälkiä ulos, sillä korttikoneet olivat huollossa, ja käteistä piti lähteä hakemaan viereisen K-Supermarketin seinästä.

maksupääte.jpg

Kun vihdoin sain kylmän oluen eteeni (juomavalikoiman kiinnostavin nimike oli Lahden Sininen) huomasin avoimesta terassin ovesta puhkuneen jäätävän kylmyyden. Ulkonakin alkoi vallitsemaan jo marraskuinen kalsa, joten tuuletusajankohta hämmensi.

Kylmyyden takia koko asiakaskunta näytti pitävän visusti ulkovaatteet niskassaan. Tosin lisäksemme Ailinissa ei ollut kuin ovella kanssamme odotellut kolmikko, joka oli parkkeerannut pelikoneiden ääreen, sekä keski-ikäinen nainen nojautuneena tuoppinsa ylle.

Yllättävänkin rauhallista, olihan kuitenkin perjantai.

loossi.jpg

Nopea vilkaisu ympärille; pelikoneiden kanssa samassa nurkassa jo tutuksi tullut nyrkkeilymasiina, karaokekulmaus tanssilattioineen, jukebox sekä punaiseksi verhoiltuja loosseja, joiden päiväys oli mennyt umpeen jo niin kauan sitten, että ne olivat taas tyylikkäitä.

Toisella puolella tiskiä, ovensuussa, oli sitten postikorttiseinä ja kasa pokaleeja. Postikortteja mistä? Pokaleeja mistä? Ken tietää.

Kylmyys alkoi kolottamaan jo luissa ja ytimissä, eikä olutkaan oikein maistunut. Päätimme siis jatkaa Nastola-päiväämme muualla. Jossain lämpimämmässä paikassa.

Nopea vessareissu vain varmisti päätöstämme, sillä kaikki paperi oli toiletista loppunut ja saippua-annostelija revitty seinästä irti. Ei näin.

tiski.jpg

— Jälkisanat:

Jokunen päivä vierailumme jälkeen sain puhelimeen viestien koskien Ravintola Ailinia:

“Poliisit oli lauantaina tullu sanoo asiakkaille, että juokaa juomat ja sit pihalle. Paikka on suljettu. (…) Omistaja vaihtunu ja laitettu siis teidän perjantaivierailun jälkee lauantaina kii. Edellinen omistaja vaa viestillä ilmottanu työntekijöille, että ei tarvi enää tulla, kiitos kivoista vuosista.”

Tätä juttua kirjoittaessa Ailinin kohtalosta ei ole kuulunut mitään uutta, mutta toivotaan, että Nastolan klassikkopubi pääsee taas jaloilleen.