Bönthöö bönthöö: Keittolounas: Bar Nova – markkinatumu (Lahen Ajat)

Julkaistu Lahen Ajat -verkkolehdessä

Keittolounas palaa muutaman lähiösyrjähypyn jälkeen keskustan kehyksille ja hyökkää suoran surman suuhun, Aleksanterinkadun Bar Novaan.

Nova oli aikoinaan jokusen vuoden lähibaarini, mutta taisin käydä silloin yhden ainoan kerran oluella. Tai nyt kun tarkemmin muistelen, niin viinillä, sillä kippolan Ruotsin-laivoilta tuttu hanaviinilaite kiehtoi pienessä nousuhumalassa. Onhan se nyt törkeä idea kaataa viiniä samalla tavalla kuin vaikkapa olutta. Ja törkeän makuistahan hanaviini myös on. Etikkaa saa halvemmalla Mascotista.

Mutta, etikkaiset muistot olivat vain muistoja, kun kaksikkomme astui Novan ovista sisään. Hauskaa muuten, että kaksi keski-ikäistä miestä, eikä kumpikaan halunnut mennä juuri tuohon baariin yksin. Tapasimme siis ”salaisesti” entisen Valintatalon aulassa ja vasta sitten marssimme peräkanaa tiskille.

Heti kuitenkin ymmärsimme, miksi olimme olleet ennakkoluuloisia: oli keskiviikkoinen alkuiltapäivä, mutta Nova tuntui elävän viikonloppuyössä. Miltei täyteen ahdettu pubi sammalsi kaanonissa ja päiväkännien aiheuttamat tasapaino-ongelmat hoipertelivat vastaan heti tuulikaapissa.

Musiikki ei soinut taustalla, eikä ruudulta pyörineessä eduskunnan kyselytunnissa ollut ääniä päällä, joten tilan täyttänyt melu oli pelkästään ihmisperäistä. Mölinää.

Mutta, ei auttanut itku markkinapäivänä, sillä juttu oli saatava aikaiseksi. Tilasin tiskiltä lonkeron, päätoimittajan tyytyessä kahviin. Long drink oli kyypparin mielestä ihan hyväksyttävä ostos, mutta kahvin kohdalla mieheltä pääsi suusta aidosti yllättynyt ”OHO”. Ei taida siis Saludoa juuri Novassa kulua.

Viinihanat olivat muuten edelleen paikoillaan. En ottanut revanssia. Muuten valikoima oli pitkälti Olvin tuotteita sekä viinaa. Ei erikoisuuksia, ei ruokaa, ei mitään ylimääräistä.

Löysimme itsellemme viihtyisän ikkunapöydän… Tai no, loossin kohdalla oli jokainen sentti käytetty hyväksi, joten kahden suht normaalikokoisen ihmisen asettuminen pöytään oli ahdasta. Sopu antoi kuitenkin sijaa.

”Melkoinen mayhem päällä”, tuumasin päätoimittajalle, kun katselimme nurkkapöydästä Novan yleistä tunnelmaa. Paikka oli siis ammuttu täyteen asiakkaita, joista suurin osa oli melkoisessa nosteessa. Tai jo laskussa. Ihmisten keski-ikä oli hämmästyttävän korkea, joten mietimme voisiko se jotenkin liittyä käynnissä oleviin markkinoihin. Siihen kun lisää paikan sijainnin toriin nähden sekä päivittäiset happy hour -hinnat (mm. Olvi III 2,3€/0,33l), niin ehkä niistä löytyisi selitys tälle ”kovalle menolle”.

Tosin torin toisella puolelle sijaitseva Hilpeä Hilma näyttää olevan täynnä vanhempia, ja hieman nuorempiakin, asiakkaita oli ajankohta mikä tahansa. Ehkä Nova kilpailee siis samasta asiakassegmentistä.

Tämä kaikki on siis vain arvailua. Pitänee ottaa tuo Hilma Keittolounaan kohteeksi tässä keväällä.

Novan aukioloaikoja katsoessa voi myös aprikoida olisiko se nimenomaan päiväkaljoitteluun räätälöity kuppila. Paikka aukeaa päivittäin yhdeksältä, eli jos jalat kantavat vielä yhdentoista (sunnuntaisin kuuden) aikaan illalla, niin sitten raahaudutaan Hilmaan?

Vaikka tunnelma Novassa olikin hieman rauhaton, niin tilana baari oli siisti. Ei sellainen räkälä, joksi sitä voisi tämän tekstin perusteella luulla. Tosin kun baarilla on ikkunoita myös Novatalon aulatilaan, ja siellä vielä kuntosalin mainoskyltit, niin hieman jopa liian kliinistä ostoskeskushenkeä oli havaittavissa tietyistä pöydistä tarkastellessa. Tai viimeistään pelikonenurkkauksesta.

Ikkunaloossista oli kuitenkin mukava seurailla Aleksin hektisyyttä ”betoni silmillä”.

Mukavaa ei kuitenkaan ollut, kun viereisessä pöydässä eräs vanhempi rouvashenkilö tilitti elämäänsä alkoholismin sekä väkivallan läpi suodatettuna. En olisi halunnut kuunnella salaa, mutta naisen sammaltava ääni kantoi sen verran pitkälle, että muuta vaihtoehtoa ei oikein ollut. Surullisia tarinoita, joita Suomen kapakat ovat täynnä.

Mekin aloimme olemaan täynnä ja lasit tyhjinä. Ihastelimme sekunnin verran paikan ”vetonaulaa”, pyöreää biljardipöytää, ja hävisimme huomaamattomasti kaupungin vilinään.

Meille Nova oli vain hetken piipahdus, mutta ainakin sen piipahduksen perusteella monille toinen koti. Hyvässä ja pahassa.