Bönthöö bönthöö: HIMA-bileet Malskilla

Ystäväni täyttää tänään kolmekymmentä vuotta, joten ihan hemmetin paljon onnea vielä tätäkin kautta, Mari! Olet tärkeä. Viime lauantaina vaanivaa varhaiskeski-ikää juhlittiin pitkän kaavan mukaan Lahen Malski Areenalla, jossa pöty oli pöydässä ja hymy herkässä. Itse tosin otin kemut enemmän työn kannalta, sillä hoidin paikalle hanalaitteet ja niihin täytettä, joten pitihän sitä olutta sitten kaataakin janoisten juhlavieraiden laseihin.

kuva: Jani Forsberg

Koska kyseessä oli miltei ”kotibileet”, niin varasin itselleni tiskin taakse sortimentin HIMA-kollektiivin kotioluita. Joo joo, suht kehno aasinsilta, mutta pääasia, että olutta on. Tai oli, sillä kyllähän juomat suht kivuttomasti nielusta alas liukuivat. Paitsi yksi, joka oli tod. näk. pari päivää sitten arvioidun Anitan klooni – tai ainakin hyvin läheinen sukulainen. Viemäriin kaatui loppupullo. Oli mitä oli, mutta pahaa oli.

Avasin ”työvuoron” HIMAn brown alella tai porterilla tai jollain ihan muulla tummahkolla oluella. Sain pullojen speksit vasta jälkikäteen, joten en tiennyt yhtään mitä join.

Upea tuoksu, sellaista sitruunalla maustettua Coca-Colaa. Hämmentävän herkullinen. Maussakin vahvaa hedelmäisyyttä, mutta toisaalta taas makeahko toffeeta, ehkä jopa sitä ”kokistakin”. Kotoinen mäntymetsä ja eksoottinen greippisato täyttivät ilman. Kotibileiden teemaan sopivia juttuja löytyi myös loppumausta kun leikkisästi kaulaa näykkivä katkero jätti jälkensä. Ollapa taas teini… Ei helvetissä.

Nyt kun mietin, niin kyseessä saattoi olla Dávgon pale alen #2- tai #3-versio.

Tähän väliin kiireessä tuhottu ”joku pale ale ehkä”. Pahoittelen, että tämän kohdalla muistiinpanot ovat luokkaa ”hyvää perus tekemistä, joisin lisää”.

HIMA-session loppuun vielä hyvin mielenkiintoista tavaraa. Kotipanimon edustaja varoitteli jo tovi sitten, että Vellamo on mennyt pilalle, sillä keittoastian pohjalle oli palanut “nyrkillinen maltaita”. Tästä johtuen hän epäili weizenbockin olevan juomakelvotonta tuhkakuppikaljaa.

Noh, eipä ollut, sillä olin jo unohtanut ”tuhkisbissen” ja tissuttelin tyytyväisenä HIMAn savuvehnää. Myös tiskille pölähtänyt suuri vehnäoluiden kuluttaja piti keitosta onnistuneena. Savustettua banaania, makeutta alkuun, mutta kuivuu ja katkeroituu loppua kohden. Jopa sahtimainen kokonaisuus. Tosin tuoksun kalsareista tösähtävä lämmin banaanipieru rokotti hieman pisteitä – jos sellaisia antaisin.