Bönthöö bönthöö: Ant Farm: Lemon Ginger Tea & Möysän 7
Ant Farmilla podettiin taas saturday nite feveriä, kun kotiolutkollektiivi oli saanut valmiiksi kaksi uutta olutta. Niitä tuhoamaan paikalle oli saapunut kerhon perusnaamoja sekä muutama uusikin kasvo. Mukava iltapäiväsessio, jonka kruununa toki uutuusjuomat.
Lemon Ginger Tea kaatui lasiin ensimmäisenä. Kotiolutgurut Kari Puttosen käsiolevaa oleva olut kellotti itsensä noin 5-prosenttiseksi. Mitään varsinaista tyyliä ei oltu lähdetty hakemaan, eikä sitä kyllä keksittykään illan aikana, jos ei nyt geneeristä “maustettua olutta” laske sellaiseksi.
Sameahko ulkonäkö ja tuoksussa kunnon törähdys simaa, ei siis meadia, vaan ihan sellaista kaupan simaa. Simasuu löysi tuoksuttelun jälkeen suustaan kuitenkin aimo annoksen sitruunaa, teetä, sitruunateetä… (Humaloinnissa mukana myös Lemondrop-lajiketta.) Pieni happamuus kuiskaili ehdotuksiaan taustalla, mutta varsinainen hapanolut ei kuitenkaan ollut kyseessä. Inkivääriä joutui hieman odottelemaan, mutta lopussa se kyllä vaatii oman tilansa alttarilla. Inkiväärinen loppupuraisu sai seurakseen kevyen katkeron ja homma oli sitä myöten jiirissä. Hyvää ja hauskaa.
Illan päätähtenä komeili Tirran Antti Sirvon kehittelemä Möysän 7,— tai Seiska. Seitsemän kertoo alkoholiprosentin lisäksi myös keittoon käytettyjen humalien määrän. Columbus, Mosaic, Citra, Equinox, Centennial, Cascade sekä Amarillo. Humalapommia siis odotettiin ja sehän se klubitalon lopulta räjäytti.
Tuoretta humalaa, sellaista brewskimäistä humalaöljyisyyttä sieraimet ja makunystyrät täynnä. Täyslaidallinen tropiikkia ja greippimäistä humalamuhjua. Sameaakin on, eli NE-etuliite kummitteli jo mielessä. Sitten iski katkero, se iski kuin Antti Tuiskun Sata salamaa Vicky Rostin koverin päälle… Eiku. Havut varisivat ympäri kehoa ja greippi ei irrottanut otettaan ennen kuin lasi oli tyhjä. Eikä välttämättä vielä sittenkään. Jälkikatkeruus (sic) oli siis pitkä ja brutaali— – kuten elämä. Ei nössöille!
