Arde Arvioi: Real Ale Festival 2018 @ Gallows Bird, 1. päivä

Ennalta-arvattavasti aloitin Green Jack -panimon Mahseer IPAlla, 5,8%. Englantilaistyyliä, mallaspainotteinen, keksiä, kuivaa humalointia ja ihan ok-katkerointi. Perään sitten Elmtreen Nightlight Mild, 5,7%. Tässä oli koko session paras olut, paahteinen, hedelmäinen, hieman makea, hyvin pehmeä. Ei peräkärryä, mutta nautinnollinen. Mad Squirrel -panimon $umo oli Summitilla ja Mosaicilla ryyditetty APA, 4,7%. Herukkainen perusolut, pieni peräkärry ja jäi muutenkin varsin ohueksi. Leighton Buzzardin Black Buzzard 5,8-volttinen porter, kuivahko ja paahteinen, ei niin pehmeä kuin Nightlight.
Leighton Buzzardin Restoration APAssa mukava sitruspuraisu, hedelmää, kevyt katkero. Puhdas, mutta ei kovin pehmeä. Green Jackin Baltic Traderia lähdin tilaamaan hätäpäissäni tässä vaiheessa, kun hörhöpöydässä kiiri huhu, että alkoholitietoiset asiakkaat kiskovat 10,5 -prosenttisen oluen kiivaalla tahdilla huiviin ja kuiviin. Imperial stout siis, viinaa, mallasta, hedelmää, ei katkeroa, ei pehmeyttä.—
Miltonin Justinian hyvin vaalea golden ale, vain 3,9%. Humalaa ja hedelmää, ohut, yllättävän voimakas peräkärry, pitkään kestävä, ihan näppärä. Banks & Taylorin SOD (Shefford Old Dark) tumma, aika vaisu, pehmeä, ei katkeroa, mutta puhdas. Saman panimon Dragon’s Gold ESB varsin vaalea, pehmeän pihkainen, hedelmää, karamellia, ei katkeroa. Session päätteeksi Wibblerin Stoaty McStoatface, joka on stout, 5,3%, pehmeää hedelmää, hieman paahdetta,— kevyesti katkeroa, hyvin puhdasta.















