Arde Arvioi: Guest Brew Kallio Artisan Brewery -illallinen @ Hotel Haven
Hotel Havenin Alexander Winberg otti yhteyttä ja tarjosi mahdollisuutta osallistua Kallio Artisan -kiertolaispanimon kanssa toteutettuun olutillalliseen. Tartuin tilaisuuteen ja tallustelin Unioninkadun luksushotellin aulaan. Ajauduin baariin, joka oli täynnä iltapukuisia naisia ja tummapukuisia miehiä. Poikkeuksellisesti olin heittänyt nukkavierun pikkutakin virttyneen Pikkulintu-teepaitani (Bitter & Sour) päälle, mutta tunsin silti olevani väärässä paikassa. Baarimestarilta selvisi, että niin olinkin. Olutillallinen oli sisäpihan takana toisessa rakennuksessa, josta näkymä Etelärannan puolelle. Ilmeisesti kyseessä hotellin aamiaistilat toisessa kerroksessa, Engelin suunnittelema Sundmanin talo, alakerrassa edelleen Sundmans Krog -kyltti, vaikka paikassa toiminee eri kuppila nyt. Havenin baarin hyllyt notkuivat niin mielenkiintoisia viskipulloja, että tein itselleni mental noten tsekata paikka toisella kertaa.— — — —
Pöydät oli katettu täyteen laseja, lupaavalta vaikutti. Vieraat olivat enimmäkseen aiemmin tuntemattomia, mutta Olutpostin Mariaana Nelimarkka oli mukana ja muistelin joskus nähneeni Brewniversen Jani Poutiaisenkin. Alexander ja Olavi— Mensio esittelivät illan suunniteltua kulkua. Olavi siis vaikuttaa Kallio Artisanissa ja on myös lohjalaisen UG Breweryn päähenkilö Juhani Palttalan ohella. Olavi tuli olutskenen ytimeen italialaisen Amiata-panimon sourilla sahdilla, jota maistelin itsekin puolisentoista vuotta sitten Settimo-maahantuojan teistingissä. En ollut Olavia aiemmin tavannut, vaikka mies on ennen Italiaa opiskellut Oulussa viitisen vuotta ja jonkinlainen tukikohta tuntui olevan Kallion, Kirkkonummen ja Lohjan ohella Hyrynsalmellakin, of all places. Amiatalle Toscanan Arcidossoon Olavi päätyi opiskelukuvioiden kautta ja yhteistyö jatkuu edelleen. Hieman yllättäen jouduin toteamaan, etten ole varsinaisia Kallio Artisanin oluita aiemmin maistanut. UG:ltäkin olen kokeillut vain vieraiden tekemiä keittoja kuten Sahtipäät-seuran sahtia. UG on muuten loppuvuoden aikana vaihtamassa lokaatiota, mutta pysyy Lohjalla edelleen. Olavin Kalliohan järjesti myös viime joulukuisen Hop Artisan Brewery Weekendin, joten mies on ehtinyt moneen.—
Ruokaa oli tarjolla neljää lajia, siis yksi etukäteen ilmoitettua enemmän. Olutta oli käytetty ruokien valmistuksessakin, joten hommaa oli viilattu viimeisen päälle. Alkudrinkkinä UG:llä tehty Fit Burd, 4,2%, mallastamatonta karamellisoitua kauraa 40%, vesimelonia yksi kolmaosa. Art Beer -festivaaleille suunniteltu olut, Monroe-humalaa. Nimi tarkoittaa skottimurteella hyvännäköistä naista, muistaakseni etiketin suunnittelijan puoliso on kotoisin Skotlannista. Matalahiilihappoinen belgiblond, hyvin pehmeää. Vesimelonin vaikutusta vaikea arvioida, jonkinlainen neutraali kuivahko hedelmäisyys belgiesterin takana saanut varmaan osumaa siitä.— —
Kantarellikeitto tarjoiltiin siten, että lautasen pohjalle aseteltiin ensin krutonkeja ja sienen palasia, keitto sitten päälle. Hyvää oli ja juomana Oranki. Kyseessä ei tietenkään Sonnisaaren samanniminen laktoosivehnä vaan Amiata/Kallio -kollabo, red saiso, 6,0%. Korianteria ja muitakin mausteita, eli siis ehkä enemmän red wit (hehe) kuin red saison. Käynyt viileässä lagerin tyyliin. Kirpeän marjainen, tasapainoinen tämäkin. Tässä vaiheessa sosiaalinen tilanne alkoi vaatia veronsa, muistiinpanojen teko harveni huomattavasti. Ruokaakin oli siirrettävä astiastolta ääntä kohti.
—
Varsinainen alkuruoka oli vehnäoluessa marinoitua siikaa, jonka kanssa nappailin aluksi tropical milk IPA Madáhà nia, 7%. Kiinalainen nimi viittaa Mannerheimin vakoiluretkiin, ”hevonen saapuu keskusvaltakuntaan”. Olut viritelty taas Amiatassa Suomen 100-vuotisjuhliin. Sloveenihumalaa suunnitteluvaiheessa kuulemma todella paljon, lopputuotteessa 75 EBUa. Laktoosin käyttö leikkaa katkeruutta, ikävä kyllä. Tämäkin varsin mausteinen, makeahkoa hedelmää, ei kovin paljon katkeruutta, mutta havaittava jälkimaku kyllä löytyy. Siian kanssa upposi myös teellä viritetty Oolong Johnson, jonka taustalla oli jokin kotiolutprototyyppi. Imperial Wheat Ale, vahvuus tosin vain 6,5%. Nimi vaikuttaa poliittisesti hieman epäkorrektihkolta, johnson kääntynee suomeksi esim. jormaksi. Oolong-tee siis kyseessä, tämä oli lähes flätti, hiilihapot minimissä. Persikkainen makea hedelmäisyys aika hienovireistä.— —
Pääruokana oli Schlenkerla-savuolutkastikkeessa karitsaa, lihaklöntti oli todella suuri fine dining -annokseksi. Juomana punaviiniltä näyttävä Kallio Supermän, imperial red ale, tässäkin 6,5% ja humalina Monroen lisäksi Endeavour ja TNT. Art Beer Suomi -kuvio tässäkin taustalla. Olut tuoksui aluksi epäilyttävästi hieman omenaiselta, mutta maku kääntyi miellyttävän makeaksi hedelmäisyydeksi karitsan kanssa. En ole ekspertti tässä ruuan ja oluen yhdistämisessä, mutta olen tunnistanut silloin tällöin hyviä yhdistelmiä. Tässä oli nyt selvästi tämän session paras kombinaatio.
—
Viimeisenä ruokalajina oli sahtisitruunasuklaakakkua ja mansikkajäätelöä, joiden seurana vielä kaksi olutta. UG:llä helmikuussa tehty uusi versio Juhani Palttalan Pohjoisen Jättiläinen -barleywinesta. Hiisillä tehtyä versiota pääsin kokeilemaan Lahdessa runsaat kolme vuotta sitten. Nyt 12%, hyvin maltainen, varsin karkeaa vielä, ei vielä saavuttanut elinkaarensa parasta vaihetta. Tälle oluelle monet osallistujat kaipailivat juustoja ja todellakin sellainen olisi voinut hyvin mätsätä. Toisena oluena— uunituoretta Olavin Blueberry Stoutia, vain 4,3%, tuoretta mustikkaa jopa neljäsosa ja lisätty vasta käymistankkiin, jos oikein ymmärsin. Lievää paahteisuutta, mutta vain todella lievää, kyllä mustikka pääsee hallitsemaan makua varsin totaalisti. Mutta toimi jälkiruuan kanssa näppärästi.—
Paikalla oli mukavasti porukkaa, mutta enemmänkin olisi mahtunut. Saattaa olla, että illallisen hinta 75€ karsi porukkaa pois. Itsehän en tätä maksanut, kun olin kutsuvieraana, mutta ymmärrän kyllä, että hinta voi toimia kynnyksenä. Kuten edellä olevasta käy ilmi, rahalle tuli kyllä vastinetta taatusti riittävästi. Verrattuna vaikkapa elokuiseen Suomen Paras Olut -gaalaan puitteet olivat aivan toista luokkaa, oluet tasalaatuisempia ja persoonallisempia, ruokakin huolellisemmin suunniteltua ja ainakin pääruuan kohdalla henkilökohtaisesti paljon maistuvampaa. Alexander kertoi jatkoa seuraavan syksyn ja talven aikana, seuraavana panimovieraana on mahdollisesti Cool Head Tuusulasta. Tällä kertaa soureja ei ollut mukana, mutta Cleberin tapauksessa niitä ei voine välttää. Kokonaisuutena siis erittäin miellyttävä tilaisuus, hyvin vapaamuotoinenkin arvokkaista puitteista huolimatta, ei minkäänlaista pönöttelyä tai tärkeilyä.
