Bönthöö bönthöö: Ant Farm: Ilta CoolHeadin kanssa

Lahtelaisen Ant Farm -kollektiivin “klubitalo” ei ole ainoastaan valjastettu kotipanimotoimintaa varten, sillä tilat muovaantuvat helposti myös kuvausstudioksi tai tastingien pitopaikaksi. Itse olen nyt muutaman maistelusession kerholla pitänyt ja varsinkin pienemmille ryhmille tila soveltuu mainiosti.

Tällä kertaa ryhmä oli toden totta pieni, sillä yhden osallistujan peruttua tulonsa jäljelle jäi kolme innokasta oluen juojaa. Parilla oli muutaman keiton verran kokemusta kotipanemisesta ja yksi oli ravintola-alan työnsä kautta tutustunut maltaiseen maailmaan, mutta selvästi raapaisu oli ollut vielä pintapuolista. Sukelsimme siis hieman syvemmälle — olutlasiin CoolHeadin lahjuspaketin kautta.

Alkuun Ant Farmin johtotähti Kari Puttonen kertoili osuuskunnan toiminnasta samalla kun tuhosimme jämiä kollektiivin kaakaostoutista ja maistelimme syksyn korvilla valmistuvaa meadia. Miehen karisma selvästi puri, sillä liikanimi mestari toistui kolmikon suussa muutamaankin otteeseen.

Illan virallinen osuus aloitettiin Passion Guava Sourilla, joka toimi ilmeisen hyvin alkumaljana. Happamat oluet eivät olleet triolle juurikaan tuttuja, joten oli mukava seurailla reaktioita. Palaute oli pääosin positiivista ja ehdottipa joku moisen oluen käyttämistä vaikkapa kuohuviinin asemesta juhlallisuuksissa. Sour ale -kipinä oli siis sytytetty.

Jos alku oli matalalaskua, niin seuraavaksi otettiin lulot pois. Donut Islandin kanssa sumplittu Juicy Lucy— on tuttu blogista jo pariin otteeseen, eikä sen hedelmäinen tenho hyydy. Tenho puri myös maistelijoihin, joskin 10-prosenttinen järkäle ei ollut enää ihan niin nopeasti juotavaa kuin edeltäjänsä. NEIPA-maailma kiinnosti porukkaa muutenkin, joten syvennyimme hetkeksi aiheeseen; kuka, mitä, miksi.

Naamat happanivat seuraavaksi Raspberry Gosen— ystävällisellä avustuksella. Gosen suolaisuutta ihmeteltiin aluksi, mutta kun tajuttiin se, että vadelmien herkullinen marjaisuus nousi seuraavalle tasolle suolan kera, niin päät nyökkäilivät hyväksymisen merkiksi. Hapanoluiden kiehtova maailma alkoi houkutella yhä enemmän ja kävimmekin läpi hieman sateenvarjotermin historiaa aina lambiceista moderneihin kikkailuihin.

Kuten eilen kirjoitettua, niin Alkon vuosittainen pienpanimokattaus on taas törähtänyt hyllyille. Turkulaiselle Orava Brewingille pantu Orwellian Nightmare ’18 on nimensä mukaisesti uusi versio tuosta viime vuonna debytoineesta imperial stoutista ja löytyy nyt siis Alkon pienpanimosetistä.

Vahvat tummat jakoivat troikan mielipiteet. Yksi rakasti Orwellian Nightmaren kaltaisia — perinteisempiä imperial stouteja, toinen oli melko välinpitämätön ja kolmas halusi tummansa tsekkiläisen kevyenä. Varmasti jotain kertoo se, että Orwellian Nightmare oli ainoa olut, jota piti tuputtaa laseihin lisää.

Session loppuun maisteltiin jälkiruokaolutta. CoolHead on tehnyt kaksi miltei identtistä mustikkapiirakkaolutta, eli Blueberry Pie Gosen sekä tämän Blueberry Pie Sourin. Hieman ehkä hämmentävää.

Hämmennys valtasi myös nyt jo aavistuksen humaltuneen porukkamme, kun oluen seasta alkoi löytymään kardemummalla ja vaniljalla maustetun pullapohjaisen mustikkapiirakan sävyjä. Olut kipattiin naureskellen parempiin suihin ja sen jälkeen tuhottiin loput mukana olleet juomat. Se on kuitenkin toinen tarina se.

Kiitos Ant Farmille tilojen lainasta, CoolHeadille oluista sekä tietysti isoin kiitos innokkaalle tastingryhmälle.